Artikkeli olis kaivannu enemmän kontekstia. Noita sotilaita on varmasti kymmeniä tuhansia koko ajan sopimusmaissa ja on ollut aikojen saatossa varmaan satoja tuhansia. Onko sotilaiden lukumäärään nähden isäntämaissa tehty erityisen paljon rikoksia tai onko rikosoikeudellisen toimivallan siirtoa väärinkäytetty. Vois olettaa et artikkelin valinnoista huolimatta rikosten jakautuminen on tyypillinen, eli siellä on liikennerikkomuksia, häiriöntiä, tappeluita, ja sellasia useimmiten. Millaisia määriä niitä on ollu?
Esimerkkitapauksissa kiinnittyy huomio siihen et ne on kuus tapausta melkein kolmenkymmenen vuoden ajalta. Onko ne ainoat merkittävimmät tapaukset, vai ainoat jotka sopii artikkelin aiheeseen, mut loput on vaikka annettu isäntämaan hoidettavaksi tai muuten hoidettu puutteetta?
Onhan se mielenkiintoista ajatella et maassa on porukkaa, jota meidän rikosoikeudellinen vastuu ei samalla tavalla koske kuin meitä muita. Vois olettaa et Yhdysvallat halunnu tehdä sellaiset sopimukset perustellusta syystä.
Epäilemättä, jos rikoksia tapahtuu, saadaan lukea niistä mediassa ja varmaan ne päätyy poliisin tilastoihinkin, kun siihen riittää että rikoksesta ilmoitetaan. Voi olla että niiden määrää ja laatua on hyvä seurata, ni sit voi verrata sitä sopimuksen tuomaan maanpuolustuksen hyötyyn.
Kirjoihin päätyy kaikenlaista, mut se ei ole helposti ymmärettävässä muodossa, vaan ne on esim. iso kasa yksittäisiä ilmoituksia. Jonkun pitää parsia ne ilmoitukset läpi ja koostaa niistä halutut tiedot käytännölliseen muotoon. Sitä on tehny ainakin poliisi itse, tämän vuoden elokuuhun asti, tilastokeskus sen jälkeen ja Helsingin yliopisto tekee syvempiä katsauksia.
Kun tilastointia on siirrelty tekijältä toiselle ja kun kansan mielenkiinto on osunut eri aikoina eri asioihin, on julkaistu eri tietoa sisältäviä tilastoja. Kaikki tieto on varmasti jossain, mut sitä ei vaan ole jostain syystä katsottu tarpeelliseksi julkaista. Ehkä erikoisimmin, Helsingin yliopiston vuosittainen henkirikoskatsaus näyttää loppuneen vuoteen 2021.
Mut, koska ainakin aiemmin julkaistut tilastot on seurannu kansan kiinnostusta, jos ei heti niin ainakin viiveellä, vois olettaa et jos kansaa kiinnostaa nähdä näistä tilastoja, ne tulee julkiseksi.
Artikkeli olis kaivannu enemmän kontekstia. Noita sotilaita on varmasti kymmeniä tuhansia koko ajan sopimusmaissa ja on ollut aikojen saatossa varmaan satoja tuhansia. Onko sotilaiden lukumäärään nähden isäntämaissa tehty erityisen paljon rikoksia tai onko rikosoikeudellisen toimivallan siirtoa väärinkäytetty. Vois olettaa et artikkelin valinnoista huolimatta rikosten jakautuminen on tyypillinen, eli siellä on liikennerikkomuksia, häiriöntiä, tappeluita, ja sellasia useimmiten. Millaisia määriä niitä on ollu?
Esimerkkitapauksissa kiinnittyy huomio siihen et ne on kuus tapausta melkein kolmenkymmenen vuoden ajalta. Onko ne ainoat merkittävimmät tapaukset, vai ainoat jotka sopii artikkelin aiheeseen, mut loput on vaikka annettu isäntämaan hoidettavaksi tai muuten hoidettu puutteetta?
Onhan se mielenkiintoista ajatella et maassa on porukkaa, jota meidän rikosoikeudellinen vastuu ei samalla tavalla koske kuin meitä muita. Vois olettaa et Yhdysvallat halunnu tehdä sellaiset sopimukset perustellusta syystä.
Epäilemättä, jos rikoksia tapahtuu, saadaan lukea niistä mediassa ja varmaan ne päätyy poliisin tilastoihinkin, kun siihen riittää että rikoksesta ilmoitetaan. Voi olla että niiden määrää ja laatua on hyvä seurata, ni sit voi verrata sitä sopimuksen tuomaan maanpuolustuksen hyötyyn.
On paljon kaikenlaista mikä ei ole päätynyt virallisiin tilastoihin, koska se on ollut poliittisesti epämukavaa.
Kirjoihin päätyy kaikenlaista, mut se ei ole helposti ymmärettävässä muodossa, vaan ne on esim. iso kasa yksittäisiä ilmoituksia. Jonkun pitää parsia ne ilmoitukset läpi ja koostaa niistä halutut tiedot käytännölliseen muotoon. Sitä on tehny ainakin poliisi itse, tämän vuoden elokuuhun asti, tilastokeskus sen jälkeen ja Helsingin yliopisto tekee syvempiä katsauksia.
Kun tilastointia on siirrelty tekijältä toiselle ja kun kansan mielenkiinto on osunut eri aikoina eri asioihin, on julkaistu eri tietoa sisältäviä tilastoja. Kaikki tieto on varmasti jossain, mut sitä ei vaan ole jostain syystä katsottu tarpeelliseksi julkaista. Ehkä erikoisimmin, Helsingin yliopiston vuosittainen henkirikoskatsaus näyttää loppuneen vuoteen 2021.
Mut, koska ainakin aiemmin julkaistut tilastot on seurannu kansan kiinnostusta, jos ei heti niin ainakin viiveellä, vois olettaa et jos kansaa kiinnostaa nähdä näistä tilastoja, ne tulee julkiseksi.